V. SINISIIPISET LYCAENIDAE
Tähän heimoon kuuluvat varsinaiset sinisiivet, kultasiivet ja nopsasiivet. Osa lajeista on helposti kuvioiltaan ja väritykseltään tunnistettavissa, mutta sitten on myös useita, joissa saa olla tarkkana, jotta tekee oikean määrityksen. Erityisesti sinisiivissä on tärkeää päästä tutkimaan/näkemään yksilön alapuolen kuvioinnit. Varsinkin valokuvattaessa jää alapuoli usein näkymättömiin, mikä vaikeuttaa tunnistusta.
Sinisiivet Polyommatini
37. Paatsamasinisiipi Celastrina argiolus
Käytännössä koko maahan levinnyt laji. Olkiluodossa lajilla oli huippu vuonna 2018, ja sen jälkeen melko tasaista alamäkeä, mutta kuitenkin niin, että lajia joka vuosi jokunen rekisteröidään seurantaan. Talvehtii kotelona ja lentää jo toukokuussa ollen varhaisin sinisiipilaji. Toukka elää monella muullakin pensaalla ja varvulla kuin paatsamalla, mikä selittää sen laajaa levinneisyyttä.
38. Kangassinisiipi Plebejus argus
Koko maassa esiintyvä, mutta Lapissa hyvin harvakseltaan. Aluksi Olkiluodossa hyvin erikoinen esiintyminen joka kolmas vuosi aina selvä runsaampi vaihe. Viimeisen viiden vuoden aikana laji näyttää asettuneen selvästi uudelle korkeammalle tasolle. Kesäkuun lopulla ilmestyvät yleensä ensimmäiset aikuiset ja heinäkuu on niiden päälentoaikaa. Toukat ovat hyvin moniruokaisia. Pienet mustat muurahaiset käyvät lypsämässä niitä ja ilmeisesti kuljettavat jopa pesiinsä. Olen itsekin löytänyt toukkia näiden muurahaisten pesistä ja kasvattanut ne sitten aikuisiksi muurahaisten munilla ja toukilla! Tämän ja seuraavan lajin, niittysinisiipi, tunnistaminen vaatii jopa hyvin suurentavan lupin tai mikroskoopin käyttöä. Siniset koiraat voi vielä erottaa alapuolen perusvärityksen avulla: kangassinisiipi harmaan valkea, niittysinisiipi rusehtava. Varman määrityksen saamiseksi naaraissa pitää katsoa etusäären kärkeä, missä kangassinisiivellä on erityinen oka/piikki, mikä niittysinisiiveltä puuttuu.
39. Ketosinisiipi Plebejus idas
Ketosinisiipi on koko maassa yleinen, jopa aivan Lapin perukoilla asti. Olkiluodosta se näyttää kadonneen kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen. Toukka elää monenlaisilla kasveilla, erityisesti syöden niiden kukkia, joten tästä ei ainakaan lajin häviämien ole kiinni. Edellisen lajin kanssa tämä muodostaa hankalasti toisistaan erotettavan parin, kuten edellä on asiaa valaistu. Kesäkuun lopulta heinäkuulle on lajin parasta lentoaikaa, ja lämpimät avomaat ovat erityisessä suosiossa.
40. Niittysinisiipi Cyaniris semiargus
Etelä-Lappia myöten melko tasaisesti esiintyvä perhonen, mutta käy sitten nopeasti harvinaisemmaksi ja käytännössä puuttuu ylimmästä osasta maatamme. Esiintymiskuva Olkiluodossa on varsin selvä - puoleen väliin mennessä pari runsaushuippua ja sen jälkeen tiukasti kadoksissa ollut. Keskikesän lentelijä, jonka toukat elävät mm. puna-apilalla, jota riittää hyvin luodon teiden varsilla, joten tuskin ravintokasvista löytyy selitystä lajin katoamiselle.
41. Juolukkasinisiipi Agriades optilete
Koko maassa sopivilla paikoilla hyvinkin runsaana esiintyvä sinisiipi. Olkiluodossa seurannan alussa vakituinen, mutta harvalukuinen, kunnes 2018 kanta moninkertaistui. Sen jälkeen tuli kuitenkin romahdus niin, että kuutena viimeisenä vuonna emme ole lajista havaintoja saaneet. Toukka elää nimestään huolimatta myös ainakin mustikalla, joten sen ei luulisi rajoittavan esiintymistä. Kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla parhaiten lennossa rämeillä ja kangasmetsien puoliavoimilla kohdilla.
42. Hopeasinisiipi Polyommatus amandus
Tornion nurkilta viistoon kaakkoon kulkee melko selvä levinneisyysraja tämän perhosen kohdalla. Taas yksi sinisiipi, jota seurannan alussa on tavattu säännöllisesti, joskaan ei kovin runsaana, mutta sitten vuoden 2018 jälkeen ei enää yhtään havaintoa. Kesäheinäkuussa lentävän lajin toukat elävät lähinnä hiirenvirnalla. Tämän kasvin määrissä tuskin on tapahtunut mitään radikaalia. Hopeasinisiipi muodostaa seuraavan lajin, hohtosinisiiven, kanssa varsinkin kuluneena vähän hankalamman lajiparin. Hopeasinisiiven siivissä on sinisellä koiraalla tuollainen hopeaan vivahtava sävy, kun taas hohtosinisiiven väri on puhtaan sininen. Naaraiden yläpuoli on kokonaan tai ainakin osittain ruskea. Lisäksi hopeasinisiiven takasiipien alapuolella lähellä ulkoreunaa ei ole vaaleaa täplää, kuten hohtosinisiivellä.
43. Hohtosinisiipi Polyommatus icarus
Hohtosinisiipeä avataan koko maassa, joskin Lapissa vähän harvakseltaan. Hetken näytti Olkiluodossa siltä, että taas yksi laji häviää, mutta pari viimeistä vuotta on taas tuonut lajin takaisin. Toukka on ilmeisesti monipuolisempi ruokavalionsa suhteen kuin edellinen laji, sillä se elää apiloilla, virnoilla ja nätkelmillä. Kannattaa huomioida, että naaraista saattaa tavata täysin syvän sinisiäkin yksilöitä. Kesä-heinäkuussa avoimissa ympäristöissä viihtyvä laji. Elo-syyskuussa on viime vuosina näkynyt usein toisen polven yksilöitä.
Kultasiivet Lycaenini
44. Pikkukultasiipi Lycaena phlaeas
Etelä- ja Keski-Suomen laji, josta Pohjois-Lapissa on oma muotonsa f. polaris. Välialueelta lähes puuttuva. Olkiluodossa vakituinen, mutta yleensä harvalukuinen paria poikkeusvuotta 2020 ja 2021 lukuun ottamatta. Toukka elää suolaheinillä ja laji suosii hyvin avoimia alueita, missä esimerkiksi ahosuolaheinää kasvaa. Olkiluodon jalkapallokenttä on oikein tyypillinen habitaatti. Lentää lähes poikkeuksetta kahtena polvena, ensin touko-kesäkuussa ja sitten heinä-elokuussa. Istuskelevat aurinkoisina päivinä usein paljaalla maalla ja ottavat lähellä maan pintaa pieniä pyrähdyksiä. Kultasiiveksi sikäli poikkeava, että sukupuolet ovat samanlaisia väritykseltään ja kuvioinniltaan.
45. Loistokultasiipi Lycaena virgaureae
Levinneisyysraja kulkee Suomineidon kainalosta kohti Kuusamoa. Olkiluodossa aluksi vahva kanta, joka sitten alkoi jyrkästi vähentyä ja lopahti viimein 2021. Lähinnä heinäkuussa lentelevä laji, jonka toukat elävät suolaheinillä. Suosii selvästi niittyjä ja kulttuuriympäristöjä. Sukupuolet ovat täysin erinäköisiä. Meillä on muutama muukin kultasiipilaji, ja sen tähden on yleensä paikallaan vilkaista aina myös perhosen alapuolta, mistä löytyy hyviä lajikohtaisia eroja!
Nopsasiivet Theclini
46. Kangasperhonen Callophrys rubi
Koko maassa jopa runsaana esiintyvä laji. Olkiluodossa näyttää noudattavan vähän päinvastaista linjaa kuin esimerkiksi monet sinisiipiset, eli seurannan loppupuoliskolla selvästi runsastuneena. Kangasperhonen on lähinnä loppukevään eli toukokuun piristys. Väritys on erikoinen, yläpuoli tumman suklaanruskea, alapuoli smaragdin vihertävä erityisesti lennon alussa. Perhoset istuskelevat usein puolukan lehdillä tai katajien oksilla, siivet ylös yhteen taitettuna, niin, että vihreä alapuoli on näkyvissä. Tällöin ne naamioituvat hyvin alustaansa ja katoavat silmistä. Myöhäisempien pajujen, kuten virpa-, hanhen- ja harmaapajujen kukinnoissa niitä voi nähdä isojakin joukkoja mesiaterian kimpussa. Puolukka, juolukka ja kanerva ovat erityisen mieleen toukille.
47. Ruostenopsasiipi Thecla betulae
Ruostenopsasiiven levinneisyys painottuu voimakkaasti eteläiseen osaan maatamme, jopa lievästi vielä lounaan suuntaan. Olkiluodossa olemme melko lähellä lajin pohjoisrajaa. Parin tyhjän alkuvuoden jälkeen perhonen ilmestyi vuonna 2011 ensimmäisen kerran, ja on ollut sen jälkeen vaihtelevan vakituinen kuitenkin aika vaatimattomin yksilömäärin. Elokuu on tämän munana talvehtivan perhosen parasta lentoaikaa. Ne viihtyvät yleensä korkeammalla puiden latvustossa ja siksi ehkä havaintojakin tulee niukasti. Toukka elää tuomella. Aikuisten väritys on mielenkiintoinen – molemmat ovat päältä tumman ruskeita, mutta alapuoli on huomiota herättävän oranssipohjainen. Naaraalla on lisäksi etusiipien yläpinnalla iso oranssi täplä.