30. Ratamoverkkoperhonen Melitaea athalia
Koko maassa tavattava laji, mutta Etelä ja Keski-Lapin alueelta lähes puuttuva. Näytti levinneen meidän seurantaan vasta 2011. Sen jälkeen vaihtelevasti, mutta viime vuosina vakituisemmin ja selvästi runsastuneena. Suomessa esiintyy viisi muuta verkkoperhosta, joista lähimmäksi Olkiluotoa tulee tummaverkkoperhonen, mutta sekään ei ehkä kovin todennäköinen odotettava laji ole. Ratamoverkkoperhonen suosii aurinkoisia tien reunoja ja aukioita. Nopealla vilkaisulla voi sotkea hopeatäpliin, mutta sekä ylä- että alapuolen kuviointi on erilaista, verkkomaista. Toukat elävät tädykkeillä ja maitikoilla, aluksi isona ryhmänä, mutta lopulta yksittäin.
31. Täpläpapurikko Pararge aegeria
Laji on rajoittunut levinneisyydeltään eteläiseen osaan maatamme ja vielä keskittynyt selvästi keskiseen osaan. Selvä metsälaji, mikä suosii reheviä seka- ja havumetsiä, missä on pieniä ajoittain aurinkoisia aukkoja. Meitä vastaan tullut vain kerran ja sekin yksilö syöttipyydyksestä. Papurikoista helpoin tunnistettava. Toukat elävät heinillä. Talvehti lähinnä kotelona ja lentelee kesäkuussa.
32. Metsäpapurikko Pararge petropolitana
Jotakuinkin koko maassa lentelevä perhonen, mutta pohjoisimmasta Lapista käytännössä puuttuva. Metsäpapurikko oli Olkiluodossa havaintojakson alussa tavanomainen, mutta alkoi sitten taantua ja tuntuu nyt hävinneen kokonaan. Toukka elää heinillä ja laji viihtyy metsien avopaikoilla ja pikkuteiden varsilla, missä usein istuu maassa tai kivien päällä. Talvehtii kotelona ja lähtee lentoon jo toukokuun lopulla, on siis selvästi aikaisempi kuin seuraava hyvin samannäköinen tummapapurikko.
33. Tummapapurikko Lasiommata maera
Vielä selvemmin painottunut Etelä ja Keski-Suomeen kuin metsäpapurikko. Esiintyminen Olkiluodossa on varsin eriskummallinen. Monena vuonna sitä emme ole nähneet lainkaan ja sitten on yksi hyvin poikkeava vuosi 2018, jolloin sitä oli moninkertaisesti muihin vuosiin nähden. Metsämaisemassa olevat tuoreet niityt ja pientareet ovat sen mieluisinta elinympäristöä. Toukka elää erilaisilla heinillä. Lentää noin kuukautta myöhemmin kuin metsäpapurikko, mikä tarjoaa hyvän tunnistusperusteen. Varsinaisina eroina näiden kahden papurikon välillä kannattaa katsoa seuraavia asioita: koko - tummapapurikko on isompi; koiraan etusiiven yläpuolella ei ole tummaa lautumaa;
34. Idänniittyperhonen Coenonympha glycerion
Laji painottuu vahvasti eteläiseen osaan maatamme. Olkiluodossa sitä tavattiin alkuvuosina kahdessa aallossa, missä kuitenkin suuntaus oli selvästi vähenevä, puuttuen useana viimeisenä vuonna. Toukka elää heinillä ja talvehtii keskenkasvuisena. Perhonen viihtyy kuivemman puoleisilla niityillä ja lentelee kesä-heinäkuun vaihteessa.
35. Tesmaperhonen Aphantopus hyperantus
Lajin levinneisyys käsittää eteläosan maatamme, rajan ollessa hyvin selvä, Perämeren pohjukasta kaakkoon kohti itärajaa. Perhonen on Olkiluodossa hyvin vakituinen, vaikka kannat kävivätkin 2020 luvun paikkeilla varsin alhaalla. Nyt näyttää taas ehkä alkaneen uusi kantojenvoimistuminen. Tarkkaan katsoen on esiintymisessä havaittavissa merkkejä joka toisvuotisuudesta! Toukka elää heinillä ja aikuiset ovat siivillään lähinnä heinäkuussa. Lentelevät usein jopa melko pilvisellä säälläkin.
36. Metsänokiperhonen Erebia ligea
Koko maassa tavattava laji, mikä Lapissa näyttää keskittyvän pääväylien varrelle. Lajilla on tunnetusti kahta erilaista kantaa, joista toinen lentää parillisina vuosina ja toinen parittomina. Olkiluodon kanta kuuluu selvästi tähän jälkimmäiseen. Tällä hetkellä suuntaus vaikuttaa hieman olevan laskemaan päin. Tämänkin perhosen toukat syövät heiniä. Erilaiset puoliavoimet ympäristöt ovat lajille suotuisia. Kesäkuun lopulla ja heinäkuussa aikuisia näkee parhaiten. Etelä-Suomessa ei lajin tunnistamisessa ole vaikeuksia, mutta Lapissa saa olla tarkkana, koska siellä on nokiperhosia useita enemmän tai vähemmän samannäköisiä lajeja.