17. Helmihopeatäplä Issoria lathonia
Helmihopeatäplä on selvästi painottunut lounaisimpaan ja eteläisimpään osaan maatamme, vaikka hajalöytöjä on jopa Lapin alueelta. Olkiluodossa se oli havaintojakson alussa harvinainen, mutta vaikuttaa loppua kohden selvästi runsastuneen. Varsinainen massavuosi oli 2021. Toukka elää aho- ja pelto-orvokilla ja ehkä todennäköisesti myös muilla saman suvun kasveilla. Ensimmäisiä yksilöitä voi havaita jo huhtikuussa ja viimeisiä syyskuun lopulla, sillä perhosella voi olla jopa kolme polvea kesässä. Helmihopeatäplän voi melko luotettavasti tunnistaa jo siipien yläpuolen kuvioinnista, mutta alapuolelta se on sitten oikea varsinainen ”hopeatäplä”.
18. Angervohopeatäplä Brenthis ino
Etelä- ja Keski-Suomen laji, joka kolkuttelee Lapin eteläosia. Olkiluodossa alkuvuosina tasaisen runsas, mutta sitten seurasi hieman outo viiden vuoden huono jakso, joka näyttää nyt taas kohentuvan. Toukka elää saaressa kasvavista kasveista lähinnä mesiangervolla ja vadelmalla. Aikuiset ovat lennossa lähinnä heinäkuussa. Takasiipien alapinnan kuvioista laji on helppo varmistaa.
19. Keisarinviitta Argynnis paphia
Etelä- Ja Kaakkois-Suomen laji, mikä on viime aikoina lähtenyt voimakkaasti leviämään länteen ja pohjoiseen, ollen jo Rovaniemen korkeudella säännöllisesti esiintyvä. Olkiluodon havainnot valaisevat samaa kehitystä hyvin. Vuoteen 2015 asti harvinaisuus, mutta siitä alkoi voimakas kannan kasvu, ja perhonen on edelleen runsaana lentelevä heinä-elokuun vaihteen tienoilla. Orvokeillahan se tämänkin lajin toukka elää. Ehkä komein hopeatäplämme on siitä erikoinen, että koiraiden ja naaraiden etusiipien kuviointi on erilainen – koiraalla on siiven keskellä neljä pitkää tumma siipijuovaa ns. androkooniraitoja. Nämä liittyvät paritteluseremonioihin.
20. Ketohopeatäplä Fabriciana adippe
Ketohopeatäplän yleislevinneisyys maassamme painottuu eteläiseen osaan maatamme, ollen lievästi kaakkoispainotteinen. Olkiluodossa havaintojakson alussa laji oli selvästi runsaampi kuin jakson loppupuolella, ollen välillä useana vuonna jopa kadoksissa. Toukka elää aho-orvokilla erityisesti, mutta muutkin saman suvun kasvit kelpaavat. Perhonen on lennossa sydänkesällä. Seuraavasta lajista, eli orvokkihopeatäplästä sen tunnistaa takasiiven alapinnan kuvioiden perusteella helposti, lisäksi koiraalla on samantapaiset juovat siiven keskellä kuin keisariviitan koiraallakin. Sen sijaan ketohopeatäplää lähellä olevan rinnehopeatäplän kanssa saa olla tarkempi, sillä pieni ero löytyy taas takasiipien alapinnan hopeatäplärivistä, missä jälkimmäisellä on keskellä muita paljon pienempi täplä. Jälkimmäistä emme ole Olkiluodosta todenneet, vaikka se voisi ehkä sielläkin esiintyä.
21. Orvokkihopeatäplä Speyeria aglaja
Käytännössä koko maahan levinnyt laji, mutta pohjoisessa vähemmän havaintoja, ehkä sopivien ympäristöjen puutteen takia. Olkiluodon havainto diagrammi on sikäli mielenkiintoinen, että se on lähes päinvastainen kuin edellisen lajin. Myös tämän lajin toukat elävät orvokeilla ja olisiko kyse suorastaan ravintokilpailusta – ei orvokkeja nyt niin valtavan paljon alueella kuitenkaan kasva. Erilaiset avoimehkot orvokkeja kasvavat paikat ovat mieluisia elinympäristöjä. Paahteisia kallioalueita laji kuitenkin karttaa.