10. Kaaliperhonen Pieris brassicae
Kaaliperhosen havaintoja on koko maasta, mutta pohjoisesta paljon vähemmän. Laji ei ilmeisesti kestä meidän talveamme. Täten alkukesän havainnot ovat vaeltaneita ja loppukesän havainnoissa voi olla sitten jo kotimaisia yksilöitä. Lähes joka vuosi Olkiluodossakin vastaan tuleva. Toukka ”kaalimato” elää ristikukkaisilla ja krassilla. Erityisesti ne suosivat puutarhan kaaleja. Tämä ja kaksi seuraavaa lajia muodostavat kolmikon, missä saa välillä olla tarkkana tunnistamisen kanssa. Kaaliperhonen on näistä suurin ja mustat kuviot ovat hyvin teräviä. Takasiipien alapuolen suonet ovat muun siiven väriset. Siiven kärjen musta kuvio jatkuu pidemmälle siiven reunassa kuin naurisperhosella, mihin kaaliperhosen lähinnä voi sekoittaa.
11. Naurisperhonen Pieris rapae
Tämän lajin havaintokartta muistuttaa kovasti edellisen vastaavaa, ja samantapaisesta perhosesta onkin kyse, eli lähinnä vaeltaja ja kesäviipyjä. Olkiluodossa selvästi harvemmin vastaan tuleva kuin edellinen laji, puuttuen välillä monia vuosia. Tämänkin toukka elää krasseilla ja puutarhan kaaleilla, mutta myös luonnonvaraiset ristikukkaiskasvit kelpaavat. Väritykseltään kuten kaaliperhonen, mutta vain pienempi. Siiven ulkoreunan musta täplä ei yllä kovin pitkälle vaan jää selvästi lyhyemmäksi kuin kaaliperhosella. Takasiipien alapuoli tasaisen keltainen.
12. Lanttuperhonen Pieris napi
Lanttuperhonen on koko maassa esiintyvä laji. Pohjoisessa havainnot keskittyvät selvästi pääteiden varsille! Olkiluodossa yksi vakituisimmista päiväperhosista, ensimmäisten yksilöiden ilmaantuessa jo toukokuussa ja viimeisten usein vielä syyskuun lopullakin. Perhosella on siis kaksi tai jopa kolme sukupolvea kesässä. Toukka elää luonnonvaraisilla ristikukkaisilla, mutta myös viljellyt kelpaavat ja jopa krassi tällekin. Harmiksemme olemme todenneet, että kasvattamamme rucola niille maistuu turhan hyvin! Lanttuperhonen on keskimäärin pienin näistä kolmesta samakuvioisesta lajista. Isoimmat yksilöt menevät naurisperhosen kanssa ristiin, mutta lanttuperhosen takuuvarma tuntomerkki löytyy takasiipien alapinnalta, missä suonet ovat tummakehnäiset. Lapissa tavataan muotoja, joiden siivet ovat kauttaaltaan keltaiset tai harmaan sävyiset. Näillä ovat kaikki siipisuonet lisäksi vahvasti harmaakehnäiset. Valtaosa suuren yleisön ”kaaliperhos”-havainnoista koskee lanttuperhosta.
13. Suokeltaperhonen Colias palaeno
Laji esiintyy koko maassa nimensä mukaan lähinnä soilla ja rämeillä. Toukan ravintokasvi, juolukka, sitoo sen tiiviisti näihin ympäristöihin. Aikuisia voi tosin nähdä soiden ulkopuolellakin etsimässä sopivia mesikasveja. Olkiluodossa se tavattiin vain kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä samalla alueella, joten todennäköisesti oli kyse yhdestä harhautuneesta koirasyksilöstä. Saaressa ei ole sopivaa elinaluetta. Lähimmät esiintymispaikat ovat Rauman kaupungin Hangassuo ja Eurajoen Mastsuo. Aikuiset ovat liikkeellä kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla.
14. Sitruunaperhonen Gonepteryx rhamni
Koko maan havainnot keskittyvät Perämeren pohjukasta kaakkoon olevan alueen eteläpuolelle, mutta hajahavaintoja on laajalti myös Lapista. Laji talvehtii aikuisena perhosena, ja varsinkin kirkkaan keltaiset koiraat ovat varhaiskeväällä huomiota herättävä näky. Naaras on vaatimattomamman kellanvihreä väritykseltään. Toukka elää paatsamalla, mikä rajoittaa varsinaista elinaluetta, mutta koska paatsama on vähän siellä täällä kasvava pensas, liikkuvat perhoset laajalla alueella. Olkiluodossa laji on hyvin vakituinen. Pyynnin alusta, huolimatta vuosien välisestä vaihtelusta, on suuntaus näyttänyt olevan runsastumaan päin. Kolmena viimeisen vuonna vaikuttaa kuitenkin, että ollaan menossa alaspäin. Elo-syyskuussa näkyy sitten talvehtimaan valmistautuvia yksilöitä erilaisilla kukilla tankkaamassa talvea varten.
10. Kaaliperhonen Pieris brassicae
Kaaliperhosen havaintoja on koko maasta, mutta pohjoisesta paljon vähemmän. Laji ei ilmeisesti kestä meidän talveamme. Täten alkukesän havainnot ovat vaeltaneita ja loppukesän havainnoissa voi olla sitten jo kotimaisia yksilöitä. Lähes joka vuosi Olkiluodossakin vastaan tuleva. Toukka ”kaalimato” elää ristikukkaisilla ja krassilla. Erityisesti ne suosivat puutarhan kaaleja. Tämä ja kaksi seuraavaa lajia muodostavat kolmikon, missä saa välillä olla tarkkana tunnistamisen kanssa. Kaaliperhonen on näistä suurin ja mustat kuviot ovat hyvin teräviä. Takasiipien alapuolen suonet ovat muun siiven väriset. Siiven kärjen musta kuvio jatkuu pidemmälle siiven reunassa kuin naurisperhosella, mihin kaaliperhosen lähinnä voi sekoittaa.
11. Naurisperhonen Pieris rapae
Tämän lajin havaintokartta muistuttaa kovasti edellisen vastaavaa, ja samantapaisesta perhosesta onkin kyse, eli lähinnä vaeltaja ja kesäviipyjä. Olkiluodossa selvästi harvemmin vastaan tuleva kuin edellinen laji, puuttuen välillä monia vuosia. Tämänkin toukka elää krasseilla ja puutarhan kaaleilla, mutta myös luonnonvaraiset ristikukkaiskasvit kelpaavat. Väritykseltään kuten kaaliperhonen, mutta vain pienempi. Siiven ulkoreunan musta täplä ei yllä kovin pitkälle vaan jää selvästi lyhyemmäksi kuin kaaliperhosella. Takasiipien alapuoli tasaisen keltainen.
12. Lanttuperhonen Pieris napi
Lanttuperhonen on koko maassa esiintyvä laji. Pohjoisessa havainnot keskittyvät selvästi pääteiden varsille! Olkiluodossa yksi vakituisimmista päiväperhosista, ensimmäisten yksilöiden ilmaantuessa jo toukokuussa ja viimeisten usein vielä syyskuun lopullakin. Perhosella on siis kaksi tai jopa kolme sukupolvea kesässä. Toukka elää luonnonvaraisilla ristikukkaisilla, mutta myös viljellyt kelpaavat ja jopa krassi tällekin. Harmiksemme olemme todenneet, että kasvattamamme rucola niille maistuu turhan hyvin! Lanttuperhonen on keskimäärin pienin näistä kolmesta samakuvioisesta lajista. Isoimmat yksilöt menevät naurisperhosen kanssa ristiin, mutta lanttuperhosen takuuvarma tuntomerkki löytyy takasiipien alapinnalta, missä suonet ovat tummakehnäiset. Lapissa tavataan muotoja, joiden siivet ovat kauttaaltaan keltaiset tai harmaan sävyiset. Näillä ovat kaikki siipisuonet lisäksi vahvasti harmaakehnäiset. Valtaosa suuren yleisön ”kaaliperhos”-havainnoista koskee lanttuperhosta.
13. Suokeltaperhonen Colias palaeno
Laji esiintyy koko maassa nimensä mukaan lähinnä soilla ja rämeillä. Toukan ravintokasvi, juolukka, sitoo sen tiiviisti näihin ympäristöihin. Aikuisia voi tosin nähdä soiden ulkopuolellakin etsimässä sopivia mesikasveja. Olkiluodossa se tavattiin vain kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä samalla alueella, joten todennäköisesti oli kyse yhdestä harhautuneesta koirasyksilöstä. Saaressa ei ole sopivaa elinaluetta. Lähimmät esiintymispaikat ovat Rauman kaupungin Hangassuo ja Eurajoen Mastsuo. Aikuiset ovat liikkeellä kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla.
14. Sitruunaperhonen Gonepteryx rhamni
Koko maan havainnot keskittyvät Perämeren pohjukasta kaakkoon olevan alueen eteläpuolelle, mutta hajahavaintoja on laajalti myös Lapista. Laji talvehtii aikuisena perhosena, ja varsinkin kirkkaan keltaiset koiraat ovat varhaiskeväällä huomiota herättävä näky. Naaras on vaatimattomamman kellanvihreä väritykseltään. Toukka elää paatsamalla, mikä rajoittaa varsinaista elinaluetta, mutta koska paatsama on vähän siellä täällä kasvava pensas, liikkuvat perhoset laajalla alueella. Olkiluodossa laji on hyvin vakituinen. Pyynnin alusta, huolimatta vuosien välisestä vaihtelusta, on suuntaus näyttänyt olevan runsastumaan päin. Kolmena viimeisen vuonna vaikuttaa kuitenkin, että ollaan menossa alaspäin. Elo-syyskuussa näkyy sitten talvehtimaan valmistautuvia yksilöitä erilaisilla kukilla tankkaamassa talvea varten.
Täpläperhoset Nymphalidae
Heimo jakautuu kahteen alaheimoon hopeatäplät ja varsinaiset täpläperhoset. Ensin mainittu ryhmä on runsaslajinen. Monet lajit ovat päältä päin hyvinkin hankalasi toisistaan tunnistettavissa, mutta sen sijaan alapuolen kuviointi tarjoaa hyviä tuntomerkkejä. Näistä lajeista olisikin aina hyvä saada myös alapuolen kuvia, jos ei itse yksilöä ole tarkoitus tallentaa ja halutaan silti saada nimi perhoselle.
15. Pursuhopeatäplä Boloria euphrosyne
Koko maassa esiintyvä laji. Olkiluodosta tavattu vain aivan seurannan alussa, minkä jälkeen ei yhtään havaintoa. Pääasiallinen lentoaika osuu kesäkuuhun. Nimestään huolimatta toukkien pääasialliset ravintokasvit ovat mustikka ja juolukka. Lajin elinpiiriä ovat rämeet ja kangasmetsät. Muistuttaa paljon seuraavaa lajia eli niittyhopeatäplää, jonka yhteydessä kommentteja erottavista tuntomerkeistä.
16. Niittyhopeatäplä Boloria selene
Koko maassa esiintyvä laji. Olkiluodossa havaintojen kehityskuva on vähän huolestuttava, sillä viimeiset kuusi vuotta ovat olleet aika masentavia – kolmena vuonna jopa täysin nollatulos. Toukka elää orvokeilla, eikä niiden määrissä näyttäisi tapahtuneen mitään radikaalia. Metsän reunat, niityt ja pientareet ovat suosikkiympäristöjä. Niittyhopeatäplä on helposti sekoitettavissa pursuhopeatäplään. Takasiiven alapuolen ulkoreunassa olevat mustat kiilatäplät ovat hyvä erottava tuntomerkki – niittyhopeatäplällä mustat selvät (kuvassa vasemmalla), pursuhopeatäplällä vaaleat vähemmän kontrastiset. Samoin takasiiven alapuolen tyven lähellä oleva musta piste – niittyhopeatäplällä iso ja pursuhopeatäplällä pieni.